"Nythän sulla on hyvä putki päällä niin ratsasta vielä Sippekin!"

Ponin lempipuuhaa nykyään (c) Miia

Äiti tosiaan sanoi vähän ennen kahdeksaa illalla. Ensin olin ihan etten jaksa, mutta reipastuin kuitenkin, koska tänään on joka tapauksessa pakko ratsastaa Mipu. Eilen tosiaan ratsastin kolme hevosta, samoin tiistaina. Tiistaina kävin rauhalahdessa tunnilla. Sain ratsukseni Eetu nimisen poniruunan. Poni oli niiltä ajoilta, kun ratsastin rauhalahdessa vakituisesti inhokkini, sillä se näykki ja tietty uhitteli aralle ratsastajalle. Lisäksi Eetu oli siihen aikaan iso poni. No, sitä ennen ratsastin kuitenkin Mipun ja Sipen. Sipellä yritin kouluilla, mutta poni oli niin huonon tuntuinen, että lähinnä vaan tein käynnissä ja laukassa töitä. Ravi oli niin karmiva ja vaikka kuinka yritin ratsastaa sitä hyväksi, en jaksanut enään ruveta ponia kiusaamaan. Olin jo ratsastanut vajaan tunnin ja meidän kentälle vieläpä paahtaa päiväsaikaan todella pahasti aurinko. Pesin sitten ponin ja annoin olla tarhassa. 

Se ravi näyttää suurinpiirtein tälläiseltä, jopa pahemmalta! (c) Miia

"Mitä sulla on tässä? Mullekko herkkuja?" (c) Miia

Joskus neljän tai viiden aikaan reipastuin ja lähdin ratsastamaan Mipua. Laitoin suosiolla piuhat ja menin pellolle. Kävelin ensin 15 minuuttia, jonka jälkeen otin isoa ravia ja laukkaa löysin ohjin. Pyysin äitiä kiristämään piuhoja ja rupesin työstämään ravia ja laukkaa isolla ympyrällä. Oikeaan suuntaan, joka on yleensä meille vaikeampi, Mipu oli ihan super, toimi todella kivasti, varsinkin laukassa. Laukka oli myöskin rauhallista ja sitä pystyi säätelemään. 

Huomasin jossain vaiheessa, että Mipulta oli irronnut kenkä. Huomasin heti, että etusesta joten nopeasti seis ja alas selästä. Onneksi kenkä oli irronnut, todella siististi, eikä kavio ollut lohkeillut. Kävin sitten näyttämässä kavioita äitille ja isälle. Mipu ei ontunut ja isä sanoi, ettei kavioon kiinni jääneet naulanpätkät painaisi mitenkään, joten loppuverkkasin hevosen vielä ja kävelin. Isä sitten nyyhti naulanpätkät ratsastuksen jälkeen jaloista ja laitettiin etusiin kylmäpatjat noin puoleksi tunniksi. Joskus ennen seitsemää lähdettiin ajamaan rauhalahteen. Tunti alkoi siis varttia vaille kahdeksan ja Eetu oli tunnilla. Minulla on kuvia Eetusta, mutta jostain oudosta syystä ne julkaisukelpoiset kuvat eivät siirtyneet muistitikun mukana vanhemmalta koneeltamme nykyiselle käyttökoneelle vaikka lisäsin ne muistitikulle. Lisäilen kuvat tähän postaukseen, heti kun saan ne siirrettyä. 

Nappasin Eetun edelliseltä ratsastajalta ja kysyin minkälainen oli. Kiipesin sitten ponin kyytiin ja voi herranen aika miten pieni se poni oli. Ai kuin niin tykkään enemmän mennä hevosilla. Ei sillä, sain pohkeet hyvin kylkiin ja Eetun satula oli todella mukava istua, joten jalkani löyti siitä helposti hyvän paikan, toisin kuin meidän yleispenkissä. Aloitimme tekemällä molempiin päätyihin kaksi suurta ympyrää. Ensimmäinen ympyrä ulospäin asettaen ja toinen ympyrä reilusti sisään asettaen. Eetu oli aika tahmean tuntuinen ja ei se ollut yllätys, että ratsastuskouluhevonen turtuu. Ravissa ja laukassa teimme samaa tehtävää ja tuli muutama ihan kiva pätkä. Huomasi kyllä etten ole käynyt kouluvalmennuksessa koko kesänä. Jalka vametti taas ja ei pysynyt millään tasaisena, käsi keikutti ponin päätä milloin minnekkin ja en osannut yhtään tukea ulko-ohjalla. Poni oli kuitenkin ihan kivan tuntuinen ja Eetu alkaa näyttämään jo söpöltä, kun on vaalentunut niin paljon. Tunnista sai kuitenkin irti ja tuntui, etten ole aikoihin ollut niin rääkätty, ehkä Haukirannan leirillä viimeksi. Hoidin ponin pois ja äiti varasi minulle vakiotunnin rauhalahteen keskiviikolle. Saa tosin nähdä, jos saan ylläpitohevosen, silloin jää ratsastuskoulutunnit, kun ruvetaan käymään valmennuksissa.

Keskiviikkona ei ratsastettu kumpaakaan, mutta eilen taas minulla oli 14-15 Tuomaksen estevalmennus Keskimäen kentällä. Menin ulos joskus puoli kahdentoista maissa ja laitoin varusteet kasaan. Joskus tasan aikaan haettiin Mipu ja silloin alkoi hevosen puunaus. Mipu nimittäin oli käynyt nukkumassa tarhan yhdessä kuraisimmassa kohdassa. Onneksi saatiin hevonen suhteellisen puhtaaksi, eikä meillä ollut katsojiakaan, kun kyseessä oli yksityisvalmennus siihen aikaan, ettei oppilaitakaan vielä ollut tulossa tunneille. Kahden jälkeen lähdettiin ajamaan Keskimäelle ja oltiin puolen maissa siellä. Otettiin heppa kyydistä ja varustettiin. Kuultiin, että tallissa oli kengittäjä ja käytiin kysymässä viitsisikö hän lyödä siihen etuseen kengän. Onneksi viitsi, nimittäin oli varmaan Mipunkin kivempi mennä. Mentiin sitten ylös ja kerkesin verkkaamaan Mipun melkein kokonaan, ennen kuin Tuomas tuli. Mipu tuntui laukan nostossa tosi laiskalta, joten heitin sitten ohjat pois ja pistin laukkaamaan pari kiekkaa isoa laukkaa. Vaihdoin suuntaan ja sama juttu. Sen jälkeen otin ohjat käteen ja uudestaan laukka. Nyt istuin vahvasti satulaan ja lyhensin laukkaa, kunnes kevensin istuntaa antaen tilaa laukata. Tämän tein molempiin suuntiin,kunnes annoin kävellä. Tuomas kysyi miten on mennyt ja kerroin vähän huonosti menneistä kisoista.

Tuomas sitten sanoi, että nyt mennään suhteellisen pieniä ja haetaan sitä varmuutta. Kentällä oli jumppasarja, joka koostui ristikoista, pystystä ja okserista, pysty apupuomin kanssa ympyrän uralla ja tynnyrieste. Aloitimme niin, että lähestyimme vasemmasta kierroksesta, jumppasarjan pystyn läheltä ristikolle. Ensin yksi hyppy ravissa, sitten kolme hyppyä laukassa. Tuomas sanoi, että ota paikat lähelle, joten pyrin siihen. Kerran tuuppasin turhan kaukaa, mutta muuten paikat onnistuivat aika hyvin. Seuraavaksi otimme niin, että lähestyimme vasemmassa kierrokselta uraa pitkin jumppasarjan vierestä ja käänsin vinosti kohti ristikkoa, jonka jälkeen oikealle ja taas uraa pitkin, vinosti okserille, joka oli silloin vain pieni ristikko. Tulin tämän tehtävän kaksi kertaa ravissa ja yhden tai kaksi kertaa laukassa. Sen jälkeen taisimme pitää pienen huilin, jonka jälkeen tulimme ympyrän uralla olevaa tehtävää. Tämäkin este oli aluksi pienen pieni ristikko. Tuossa kuvassa etäisyydet eivät ole ihan nappiin, tuo ympyrän uralla oleva pysty oli oikeasti niin, että siihen pystyi kaartamaan vasemmasta kierroksesta ristikon jumppasarjan ristikon pystyn puoleiselta puolelta. Tulimme siis niin, että ensin ravasimme ristikolle, kaartaen uralta kohtisuoraan, hypystä pyrittiin laskeutumaan oikeassa laukassa ja hypättiin laukassa ristikko. 

Tämä tehtävä onnistui ihan hyvin ja jossain vaiheessa Tuomas nosti esteen pystyksi. Missään vaiheessa hevonen ei tuntunut siltä, että se alkaisi taas kieltelemään ilman syytä. Pienen huilin jälkeen hypättiin jumppasarjaa. Okseri oli vieläkin pieni ristikko ja pysty laskettiin ihan miniksi. Tulimme tällä korkeudella kerran pari, kunnes Tuomas nosti pystyn takaisin sinne kuuteenkymppiin. Nytkin meni ilman ongelmia. Taas pikkuinen huili, jonka jälkeen ravissa ympyrällä olevalle pystylle, josta oikeassa laukassa alas ja jumppis. Nyt tuli ihan tyhmä kielto jumppasarjan pystylle, ihan hevonen itse keksi omasta päästään tämän kiellon, ei ollut edes kaukana paikka. Uudestaan ja nyt vähän äänellä ja raipalla komensin, jolloin hyppäsi taas hyvin. Tultiin jumppasarjaa muutaman kerran ja Tuomas nosti aina välillä okseria. Korkeimmillaan okseri olikin se 90, eikä tuntunut yhtään siltä, että hevonen kieltäisi. Eikä este edes näyttänyt yhtään isolta. Voi tosin johtua siitä, että okserit tuntuvat aina paljon pienemmiltä ja näyttävät paljon pienemmiltä, kuin pystyt, kun pystyt eivät ole mikään lempiesteeni. Mipu saikin kehuja vaikka kuski vametti varmaan vaikka millä tyylillä siellä selässä. Valitettavasti minulla ei ole mitään materiaalia kyseisestä valmennuksesta, koska jätin kameran vahingossa kotiin. Lopuksi hypättiin vielä tynnyri. Tynnyrille tuli yksi kielto, toisella kerralla lähdin tuuppaamaan tosi kaukaa, mutta hyppäsi. Otettiin vielä kerran, jolloin ratsastin ihan normaalissa ratatemmossa ja ratsastin kohti estettä, kuin mitä tahansa. Tehtiin vielä oikeassa kierroksesta uralta kaarrettiin tynnyrille ja siitä vasemmalle. Ekalla kerralla tynnyriltä kaarros vähän valui, mutta toisella kerralla hyppäsi hyvin ja käännös onnistui. Kävelin sitten kunnolla ja huuhdottiin neiti alhaalla. Kotona heitettiin vielä sadeloimi selkään, kun tihuutti vähän ja Mipu oli märkä, kun melkein koko valmennuksen ajan satoi vettä.

Yksi vähän vanhempi kuva (c) Miia

Siitä melkein suoraan lähdettiin Oheharjuun ja kokeilemaan ylläpitohevosehdokasta. Hevonen oli 8-vuotias ruuna, jolla on hypätty 110 korkeita ratoja. Hevonen vähän testasi, pukitteli vähin (joille minä nauroin ja äiti oli varma että  nyt tipun kyydistä). Otin hevosella muutaman hypyn ja hevonen tuntui kivalta hyppääjältä. Hevosella vaan ei oltu menty vähään aikaan omistajan muutettua toiselle paikkakunnalle, jonka vuoksi myöskin alussa vähän temppuili. Enempää en hevosesta kerro, sillä nyt pitää painaa mietintämyssy syvälle päähän ja miettiä, jaksanko koko talven ajan liikuttaa hevosta säännöllisesti, valmentautua, kisata ja käydä koulussa, kaiken tehden täydellä teholla. 

Kotona vielä menin vähän Sipellä, otin muutaman pikkupompun ja hoidin pois. Poni oli taas aika kauhea sileällä, kun se kerää nyt jostain niin tajuttomasti energiaa, vaikka se saa energiaa antavaa rehua vaan puolisen desiä päivässä. Ei sillä, hyvä vaan että ponista on kiva tehdä töitä. 

Nyt minun pitäisi ryhdistäytyä ja siivota huoneeni, jonka jälkeen jossain vaiheessa ratsastaa jompi kumpi noista laamoista. Ja todellakin miettiä.. Äiti sanoi, että tämä on minun oma päätökseni, kukaan muu ei päätä sitä, otanko tämän hevosen vai en. Nyt olisi vaan yksi todella hyvä mahdollisuus edetä eteenpäin ja päästä valmentautumaan, myöskin kisaamaan. Hyväksi ratsastajaksi ei tule muuten kuin tekemällä töitä ja nyt pitää miettiä, olenko valmis tekemään töitä, nyt kun on vielä kouluakin käytävä.