Kuninkuusravit 2013+kuulumisia

Hei kaikki, päädyin taas tänne postailemaan ennen, kun pitäisi jaksaa raahautua ratsastamaan hevoset. Taas on vähän kulunut aikaa viimeisimmästä kunnon kuulumispostauksesta. Enkä edes muista kunnolla, mitä ollaan tehty hevosten kanssa. Ne ovat taineet saada Kuopioon iskeneen "helleaallon" aikana vaan lekotella laitumella. Vilmaa ollaan käytetty oriilla. Viikonloppuna ajettiinkin Kuopiossa Kuninkuusravit 2013. Viikonloppu tulikin vietettyä suurinpiirtein kokonaan siellä. Lauantaina menin äidin, isän ja pikkuveljeni Kallen kanssa. Myöskin Miia liittyi seuraan pikkuveljensä ja äitinsä kanssa. Menimme Sorsasaloon jo kymmeneksi ja lähdettiin joskus ~ viiden, kuuden seutuihin. Porukkaa oli molempina päivinä ihan kiitettävä määrä, lauantaina oli 27 000 ja sunnuntaina 31 000. Tuli myöskin ostettua tavaraa. Lauantaina mukaan tarttui Lamicellin kirkkaan sininen/turkoosi yleishuopa, Horse Comfortin hieman, ehkä asteen tummemmat fleecepintelit, ilmainen Finntackin lippis, ruskea ilmainen harjakampa, pinkki kunkkari-paita ja valkoiset horzen kisahousut. Itseasiassa ainoa tärkeä ja tarpeen tuleva ostos oli kisahousut, entiset Mountain Horsen kisahousut ovat kyllä todella kivat, joustavat, sukkapuntilliset, polvipaikkaiset ja menisivät vielä varmaan päällekkin. Ainoa miinus on se, että niihin on pinttynyt jo likaa, niin ettei niistä varmaan tulisi enään valkoisia. Lisäksi niihin on tarttunut meidän penkistä väriä.

Lauantai

Sunnuntaina suurinpiirtein samoihin aikoihin mentiin taas Sorsasaloon. Tällä kertaa Miian ja isän kanssa. Katottiin ponilähdöt ja lähdön kolme jälkeen, eli toisen kuninkuusmatkan jälkeen mentiin syömään. Kun selvittiin syömästä ja shoppailukierrokselta oli vasta viides tai kuudes lähtö. Katsottiin kuningatarlähdön maaliin tuloon asti ja lähdettiin sitten bussille. Kuningattareksi tulikin hieno tamma Marimin. Kuninkuuslähtöä emme siis katsoneet, että selviämmä joskus kotiinkin ja ettei tarvitse jonottaa ikuisuuteen asti bussiin pääsyä. Kuninkaaksi tuli kuitenkin Erikasson, jonka toivoimmekin äitin kanssa voittavan kuninkuuden. Minulla ei valitettavasti ole, muutakuin joitain kännykkä kuvia, sillä edelleenkään ei ole sitä hyvää kameraa, en päässyt tarpeeksi lähelle aitaa ottamaan kuvia hevosista, jolloin jokunen kuva olisi voinut onnistuakkin ja auringon takia näytti, ettei kamerassa näy mitään.

Mummi ja Markus vauhdissa!+Finntackin ilmaislippikset

Sunnuntaina mukaan tarttui sitten oranssit shettispintelit Hevarilta ja varusteiden puhdistussieni Valjaskulmasta. Katsoin jo lauantaina niitä shettispinteleitä, jolloin niitä oli vielä vaaleanpunaisena. Olisi pitänyt ostaa lauantaina. Mutta jospa joku päivä tilattaisiin jotain Hevarilta niin sinne mukaan voisi ujuuttaa toiset shettispintelit, nimittäin nuo pintelit eivät olleet kalliit. Oli kuitenkin kiva käydä kuninkuusraveissa, tunnelma oli mahtava, sain melkein kokonaan sen tyhmän rusketusrajan piiloon, oli lämmin, sää suosi ja todellakin, kun Kuopiossa on taas kuninkuusravit (jos vielä 15-vuoden jälkeen asun edes täällä) niin uudestaan tulee mentyä.

Tälläiset söpöydet tarttui matkaan sunnuntaina + Miian peukku

Tämä kuva todistaa, kuinka pienet nuo pintelit on. Vertauksessa uudet HC:n pintelit ja kuva vääristää todella paljon, eivät ole noin kirkkaat.

 Sitten takaisin normaaliin arkeen. Sunnuntaina lähdettiin myöskin sen takia aikaisemmin pois, että kerettäisiin käyttämään Vilmaa oriilla. Oriin omistaja oli töissä kunkkareissa, joten hän pääsi lähtemään sieltä, joskus seitsemän aikoihin. Kotona huomattiin, että Sipellä oli lähtenyt toisesta etusesta kentä, mutta naulat oli jääny kiinni kavioon. Isä sitten nyyhti naulat pois ja päätettiin ottaa Sippe mukaan, sillä oriin omistaja on myöskin kengittäjämme. Mipulle sitten heinää ja vettä, sekä portit kunnolla kiinni. Vilma meni ensin koppiin ja sitten Sippe. Nyt, kun isä joutui uusimaan kopin pohjan, Sipen puoleista etupuomia laskettiin niin alas kuin mahdollista ja nyt se on ponille sopivalla korkeudella. Poni näytti tyytyväiseltä, kun ei tarvitse reppanaa laittaa niin tiukalle, että pää ei voi olla yhtään normaalissa asennossa, ettei poni tule etupuomin ali. Matka sujui hyvin, Sippe oli yllättävän hiljainen poika vaikka Vilma vinkui eikä ollut enään kiimassa. Sipeltä sitten otetiin toinenkin kenkä pois ja laitettiin hummat koppiin.

Kotona sitten laskin Vilman kopissa irti niin, että se peruttaisi yksin ulos kopista ja joku ottaisi sen kiinni. Ollaan tehty aina niin, että Sippe otetaan vasta tokana ulos kopista, mutta tietty herra päätti, että nyt on hänen vuoro tulla ulos eka ja peruutti takapuomin ali ulos kopista. Otettiin Vilma ulos ja vietiin Sippe uudelleen koppiin ja luvan kanssa ulos. Sitten herrasväki tarhaan ja syömään.

Eilen lähdettiinkin äidin kanssa käymään maastossa. Käärin Sipelle uudet pintelit jalkaan ja normaalin varustuksen. Minä kävin kävelemässä jo vähän ja palasin takaisin pihaan, kun ei äitiä ja Mipua ruvennut kuulumaan. Lähdettiin sitten yhtä aikaa pihasta ja käytiin normaali lenkki. Meidän normaaliin lenkkiin kuuluvalta "metsä"autotieltä oli tehty hakkuu ja hakkuualueella oli hyvää pohjaa missä kävellä hevosten kanssa. Käveltiin sitten hevosten kanssa siellä, mikä teki hyvää lihaksille, kun piti vähän katsoa mihin astua ja oli paljon ala-ja ylämäkiä. Otettiin sitten ylämäkilaukkoja jonkin verran, koska Mipulta piti saada henki auki ja iso laukka aukaisi myöskin paikkoja. Sippekin tykitti parhaimmillaan 30km/h vauhtia. Otettiin sitten meidän pihaan johtava ylämäki skabana ja Sipellä oli muutaman metrin etumatka. Hienosti poni tykitti ensimmäisenä pihaan ja sai kehut. Hyppäsin pari pikkuristikkoa vielä ja ravailin loppuravit ja kävelin kunnolla.

Ääh, miksi mä en osaa tehdä lyhyitä postauksia. Mutta kuitenkin, nyt jaksoin taas päivitellä. Saa nähdä, kun koulut alkaa jaksanko enään näinkään "aktiivisesti" kirjoitella (hui, 12 pv ja taas kouluun). 

Haaste

Haasteen ideana on kertoa muille elämäsi hevosista. Vastaa kysymyksiin (ja perustele) sekä haasta yksi hevostyttö- tai poika haasteeseen. 
Kiitos haasteesta: http://miiajaniksu.blogspot.fi/
Haastan Tiian.

Ensimmäinen hevonen jolla ratsastin?
- No pienenä ratsastin useastikkin ponitalutuksissa, mutta ensimmäisen virallisen ratsastuksen taisin ratsastaa Savisaaren ratsastuskoululla silloin asustaneella shetlanninponi tammalla Amin Kiss me Quick eli Rusetilla

Ensimmäinen hevonen jolta putosin?
- Putosin ensimmäisen kerran samaiselta Rusetilta, jolla ensimmäisen kerran ratsastin virallisesti.

Ensimmäinen hevonen jolla ylitin esteen?
- Rauhalahden ratsastuskoululla asustaneella suomenhevosruunalla Rehdillä.

Hevonen jota ikävöin eniten?
- Duncania, Maaraa ja Nelliä tulee ikävöityä välillä.

til-t. Maara (c) Miia

til-t. Nelliino "Nelli"

con-r. Aramara Duncan O'daill "Duncan"

Hulluin hevonen jolla olen mennyt?
- No en osaa sanoa yhtään hullua hevosta, Sippe on sille päälle sattuessaan "hullu", mutta en ole koskaan mennyt hevosella joka ihan oikeasti hullu.

Kiltein hevonen jolla olen ratsastanut?
- Nyt tuli vaikea kysymys... Varmaan Maara tai Rambo, ne eivät koskaan keksineet mitään tyhmiä temppuja, varsinkin Maara on ihanan lutuinen luonteeltaankin.

til-t. Maara ♥ (c) Miia

Hirvein hevonen jolla olen ratsastanut?
- Varmaan Rauhalahden ratsastuskoululla majaileva Eetu. Siitä on tosin vuosia, kun menin kyseisellä ponilla, mutta silloin, kun menin sillä niin Eetu oli inhokkini.

Hevonen jonka selkään haluaisin vielä päästä?
- Maaran ja Duncanin.

Ensimmäinen lempiponi?
-Duncani varmaan

(c) Juulia Järvenpää

Hevonen jonka kanssa olen kehittynyt eniten?
- Nyt tuli varmaan vaikein kysymys. Olen nimittäin päässyt aika monen hevosen kanssa paljon eteenpäin. Mutta varmaan Duncani, Mipu, Rambo, Maara ja Sippe. Duncani opetti silloin alussa ratsastamaan laiskoja poneja ja olemaan topakka, sillä poni osasi olla välillä tosi hankala. Mipulla taas on tullut paljon varmuutta ratsastukseen ja olen kokenut sen kanssa ensimmäiset koulukisat, ensimmäisen virallisen voittoni yms. Rambo opetti paljon esteillä ja koulussa, opin sen kanssa hyppäämään erillaisia tehtäviä ja koin ensimmäiset seuraestekilpailut. Nykyään en tykkää enään mennä Rambolla. Maara toi paljon varmuutta esteille, sillä se ei kieltänyt juuri koskaan, hyppäsi mitä eteen laitettiin. Sippekin on vienyt minua eteenpäin ja minä sitä.

Vaikka en itse enään tykkää ratsastaa Rambolla, tälle superpapalle löytyy kyllä suuri fanijoukko ja tämä poni on kyllä yksi parhaimmista ja opettavaisemmista poneista, jolla olen ratsastanut (c) Emilia Räisänen

Hevonen jolla en ole mennyt mutta haluaisin mennä?
- Ööh.. Nyt ei tule oikein muita, kun Rauhalahden "uudet" hevoset, eli ne joita ei ollut, kun vielä ratsastin Rauhalahdessa ja Rauhalahden Greviä, Zeniä ja Pilleriä olisi kiva koittaa.

Uusin hevostuttavuus?
- Ömm.. En muuten edes muista..  Varmaan kengittäjällämme ratsutettavana ollut suomenhevosruuna Jake.

Hevonen jolla olen hypännyt isoimman esteeni?
- Maaralla 105.

(c) äiti

Hevonen jolla on ollut onnistunein tunti?
- En yhtään osaa sanoa... Tosi monella hevosella on ollut onnistuneita tunteja/valmennuksia.

 Hevonen jolta olen tippunut pahiten?
- En ole koskaan tippunut pahasti pahasti, mutta varmaan silloin, kun menin Sipellä ekan kerran ja erehdyin antamaan pohkeita. Isäni talutti ponia, kun Sippe ampaisi vauhtiin, eikä isä osannut arvata sen tekevän sitä--> poni riistäytyi käsistä, paineli täyttä laukkaa, minulla ei ollut mitään ohjia, narua yms., tipuin ojaan. Tippumisessa sattui vasempaan käteen ja oikeaan lonkkaan. Oikea lonkka naksaa tästä johtuen joskus. Ja tipuin Heviltä kerran isosta pukista ja Hevin takajalat kävivät tosi lähellä päätäni. Kyseisessä tippumisessa sattui selkään.

r. Heavily Toric "Hevi" (c) Miia

Yritteliäinen hevonen jolla olen ratsastanut?
- Todella monia, mutta pakko mainita, että Sippe on kyllä yksi yritteliäimpiin hevosiin kuuluva ♥

Hauskin hevonen jolla olen mennyt?
- Sippe

Hevonen jolla on ihanimmat askeleet?
- Mipu. Laukka on kyllä aika kaamiva aina talven jälkeen, mutta muuten askellajit ovat mukavan pehmeitä.

Suurin hevonen jolla olen ratsastanut?
- Varmaan Santtu, tai sitten Niksu.

pv-r. Sander II "Santtu" (c) Miia

lv-r. Nightless Night "Niksu" (c) Miia

Itsepäisin hevonen/poni jolla olen ratsastanut?
- Sippe ja Duncani, molemmat osaavat olla sille päälle sattuessaan tosi itseppäisiä.

Hevonen jonka haluaisin omaksi?
- Keskimäen Chancyn eli Sannin. Tosin muutaman vuoden nuorempana.

pv-t. Chancy "Sanni" ♥ (c) Miia

Elämäni tärkein hevonen?
- Monia löytyy, todella vaikea sanoa yhtä ja ainoata, mutta kyllä se Mipu, Vilma ja Sippe kuuluu jaetulle ykkössijalle.

Vilma ♥ (c) Miia

Sippe ♥ (c) Miia

Mipu ♥ (c) Emilia J

Kouluratsastus ei ole meidän laji..

Tämä kuva kuvastaa Sipen mielipidettä koulun tuuppimisesta (c) Miia

Hei! Olin nyt sen verran reipas ja tylsistynyt, että tulin postailemaan. Vaikka tuntuukin, ettei kukaan näitä oikeastaan lue. Materiaaliakaan ei juurikaan ole, tai siis tämän hetkistä materiaalia. Toisella koneella olisi juhannuksen tienoilta tuuppailu kuvia Sipellä, mutta en millään jaksaisi etsiä muistitikkua. Sippe on muutenkin ollut nyt super huono ratsastaa sileällä, esteillä ja ajaessa poni on taas tosi hyvä. Kärryjenkin edessä menee oikein letkeää ravia. Oon nyt mennyt aika paljon sillä koulua, että saisin sen läpi, mutta en ole siinä onnistunut. Yleensä teen sitten niin, että pari rauhallista pätkää ja lopetan. Sippe kerää jotenkin tosi paljon painetta, kun pyydän sitä taipumaan sisäpohkeen ympäri. Jos poni taas taipuu sisäpohkeen ympäri se alkaa punkea ulkolapa edellä ulos. Kun korjaan ratsastamalla vahvemmin ulkoavuilla, poni taas ei taivu. Taidan vain yksinkertaisesti vaatia ponilta liikaa. Menin tortaina ja perjantaina Sipellä kentällä koulua. Sitä pidemmälle en muistakkaan mitä olemme tehneet. Torstaina ratsastus oli melkeimpä vain sitä, että poni joko kaahasi isoa ravia tai meni pientä nyhrennystä päätä heitellen. Laukkakaan ei noussut, kun isä korjasi hevoskoppia. Kesken ratsastuksen alkoikin sitten sataa ihan kunnolla, joten päätin lopettaa laukka pätkään tiellä ja tein nopeat loppuverryttelyt. Vaikka tiedän, ettei pitäisi luovuttaa siihen, kun poni ei vain toimi, ajattelin sen olevan meille kummallekkin parempi vaihtoehto. Minulla olisi jossain vaiheessa palanut hermot ihan totaallisesti, eikä siitä olisi ollut yhtään hyötyä.

Perjantaina jatkoin taas ratsastamalla (lue: yrittämällä ratsastaa) koulua. Taas meno oli aivan kauheaa, työstin aluksi vain käyntiä, kunnes päätin vain antaa ponille ohjia ja ravasin isoa ravia monta kierrosta molempiin suuntiin. Sitten otin taas kiinni ja aloin työstämään. Parin ihan ok pätkän jälkeen tein laukassa puomien avulla töitä. Lähinnä laukkasin linjaa ja otin eri askeleita väliin. Vaihdettiin äitin kanssa niin, että menin Mipulla vähän ja äiti kävelytti Sipen. Taas minun tuurilla alkoi satamaan vettä, joten ravailin loppuun Mipulla eteen alas ja kävelin.

Lauantaina menin Mipulla koulua. Päätin kerrankin yrittää tosissani ratsastaa hevosen rennoksi, enkä laittanut minun uskollisia apureitani: piuhoja. Meidän piuhat nimittäin löystyy ja valuu, jonka vuoksi eivät ole hyvät. Olen ajatellut kokeilla gramaaneja, mutta pitäisi käydä ensin jonkun valmentajan valvovan silmän alla menemässä niillä, että osaan käyttää niitä oikein. En nimittäin halua pilata hevosta sillä, että käytän apuohjia väärin. Laitoin koulusatulankin ja tuupin kentällä. Ravissa Mipu oli aluksi aika normaali, kulki pää taivaissa, vaikka yritin kaikkeni. Työstin sitten laukkaa puomi-puomi linjalla, jonka jälkeen palasin raviin. Ravissa hevonen alkoikin sitten jo tukeutumaan käteen paremmin ja vähän rentoutumaan. Tein lopuksi parit takarit ympyrän uralla ja kävelin loppukäynnit. Ratsastin reilut 45 minuuttia.

Valitettavasti minulla ei ole tosiaan tämän hetkisiä kuvia. Varsinkaan koulupuolelta ei juurikaan löydy kuvia, kun ei kukaan tule melkein koskaan kuvaamaan, kun ratsastan koulua. Lisäksi äiti ei suostu videoimaan meidän pokkarilla, eikä pahemmin osaa eikä halua ottaa kuviakaan. Minun täytyy tosiaan ruveta nyt säästämään rahaa siihen järkkäriin. Helpottaisi edes vähän tähän kuvattomuuteen. Äitikin varmaan suostuisi mieluummin kuvaamaan, kun olisi järkkäri. Muutenkin olen tämän kesän aikana useaan otteeseen miettinyt, että voi kun olisi järkkäri. Pokkari jää lähes aina tuohon pöydälle, kun en tykkää kuvata sillä melkein yhtään.

Lisäksi tekisi hirveästi mieli päästä taas valmennuksiin. Tämä kesä on ollut minun osalta aika kotona humputtelua, en ole käynyt kuin kerran valmennuksessa. Rupeaa istunta kärsimään tästä kotona menemisestä, kun ei ole kukaan muistuttamassa, että mitä pitää tehdä. Lisäksi ei oikein tule keksittyä mitään tehtäviä, ratsastus on lähinnä askellajit läpi ja siinä se. Äitikin on sanonut, että minun ja myös hänen on pakko päästä pian tunneille, ettei pääse istunta ja taidot ihan huononemaan.

Tällä hetkellä sisäinen pikku pikku kouluratsastajani sanoo, että pitäisi vain lähteä liikuttamaan Sippe ja Mipu. Sippe niin, että se poni oikeasti menee läpi ja toimii, eikä laiskottele. Ja Mipullakin kunnon koulurääkki. Lisäksi, joku päivä voisi taas hypätä, kun alkaa olemaan jo ikävä hyppäämistä. Viime hyppyistä onkin se puoli toista viikkoa.

Huomenna menen mummoni luokse auttamaan siivoamisessa. En tiedä tarkalleen milloin tulen kotiin, mutta viimeistään perjantaina, kun lauantaina ja sunnuntaina on sitten kuninkuusravit Kuopiossa. Ollaan menossa porukoiden kanssa molempina päivinä kunkkareihin. Sielähän on sitten varmaan varustekojuja. Sipelle voisi lähteä metsästämään uutta harjapakkia, vanha on niin pieni ja vieläpä rikki. Tietty jos löytyy jotain muutakin kivaa ja tarpeellista, mm. juoksutusliina, niin voisi ostaa. Meillä tosiaan hajosi entinen juoksutusliina yksi kerta, kun käytiin Vilmaa astuttamassa. Yritettiin virittää niistä potkuliinat, mutta ei onnistunut. Ei muuten tarvinnut kiimapiikin jälkeen tarvinnu kertaakaan virittää niitä potkuliinoja. Tai no, ekalla kerralla piikin jälkeen viritettiin, mutta sen jälkeen ei viritetty. Meille onkin tulossa lähiaikoina eläinlääkäri ultraamaan Vilman ja toivotaan tosissaan, että olisi pieni heppavauva tulossa ♥

Toivottavasti tuleva heppaäiti ♥ (c) Miia

Kuulumisia

(c) Emmi Leskinen

Hei taas! Lupasin edellisessä postauksessa kertoa vähän kuulumisia joko eilen tai tänään. Nyt päätin olla sen verran reipas, että kirjoitan tämän. Postailutauon aikana ei ole tapahtunut kummempia kuin epäonnistuneet Maaningan seuraestekarkelot, Evan estevalkku, Mipun hyppy-ja kesäloma ja eläinlääkärin käynnit 2x. Aloitetaan vaikkapa Maaningan seuraesteistä.

Kisat alkoivat siis 10 ja onneksi alkoivat. Nimittäin olisi tehnyt tiukkaa herätä puoli 5 aamulla. Herätys oli siis tunnin myöhemmin. Meidän ei pitänyt alunperin päästä kyseisiin kisoihin, vaan mennä Tahkolle seuraesteille, mutta saimme Anskun kyydillä Maaningalle. En muista kovin tarkkaan, mitä aamulla tein, mutta perus kisavalmistelut. Edellisenä iltana olin jo pakannut kaikki varusteet ja puhdistanut ne. Aamulla piti siis vain harjata Mipu ja laittaa kuljetuskuntoon. Oltiin paikan päällä joskus 9 maissa. Rataan päästiin tutustumaan puolen aikoihin. Rata oli aika simppeli, ei mitään erikoisia teitä, en nyt jaksa ruveta piirtämään ratapiirrustusta. Joskus ennen 10 menin verkkaamaan. Mipu oli sinä päivänä tosi huono. Suututti ihan, kun hevonen pääsee helposti 80 esteitä, niin pitää alle 40 senttiselle pystylle kieltää. Sinä päivänä M kielteli tosi paljon, muutaman kerran istuin ihan kaulalla ja parit itkutkin tuli tirautettua, kun ei onnistu. Yritin pitää tuen kokoajan tasaisena, mutta ratsastaa reippaasti eteen. 60 alkoikin tosi huonosti. Ensimmäiselle esteelle kielto. Este oli aivan normaali okseri, ei mitään erikoista. Toisellakin kerralla meinasi stopata, mutta tuuppasin  yli. Kakkoselle taas kielto. Kyllä suututti sen luokan jälkeen, kun hevonen oikeasti pääsis noista esteistä vaikka kävellen yli, niin pitää vaan tyhmää tamman possuilua tehä.

(c) Petra Hartikainen

70 lähin sitten ratsastamaan vaan ja ainoastaan sillä asenteella, että se hevonen hyppää. Ekalle meinas stopata, laitoin vaan pohkeen kiinni ja pakotin sen hyppäämään. Puomi tuli alas, mutta ei se haitannut. Kakkosellakin melkein stoppas taas, mutta käskin yli. Kolmonen oli "pelottava" pinkkimusta hirviö jolle sitten teki kaks kertaa stopit. Sillon kyllä ei ärsyttänyt niin paljon, mutta kuulema mun ilme oli sen näköinen, että olin vihanen. Huomas kyl  melkeimpä heti Mipusta, et sitä kyllästytti hyppääminen, koska se teki ihan tyhmistäkin syistä stoppeja ja vaikka kuinka ratsastin, ärjyinkin, mitä en yleensä kisoissa tee, niin ei kun vaan kielti. No, hoidettiin heppa pois ja kyytiin. Kotona sitten poni tarhaan ja varusteiden purku.

Ei siis lähdetty Tahkolle, en viittiny ees lähtee kokeilee, meneekö hevonen yli, kun jos sieltäkin ois tullu kaks hylsyä. Tietty hylsyjäkin pitää joskus saada, meillä alko tää kaus vähän turhankin hyvin. Meillä vaan on jääny tää kausi vähän vajaaks, kun on ollut hyppylomaa. Syksyllä on taas seuraesteitä niin vähän. Mulla itsellänihän olis ne alueluvat, mutta hevosella ei ole. Ollaan muutenkin mietitty Mipun pistämistä äitin "mummomopoksi" ja katsella mulle alle nuorempaa hevosta.

(c) Petra Hartikainen

Kisojen jälkeisenä päivänä ratsastettiin vaan kevyesti ja jätettiin hevonen sitten lomalle. Oli melkein kaks viikkoo lomalla, joten silloin, kun oli Evan valkku, hevonen oli jo intoa täynnä. En taaskaan jaksa piirtää piirrustuksia, mutta hyppäsimme rataa. Pelto päädyssä oli pysty, joka lähestyttiin vasemmalta, käännettiin kukkulan edestä okserille, josta sarja-kukkula. Kaarrettiin laatikolle, josta kaareva pysty-okseri. Ekalla kerralla rata oli aika epätasainen, tuli sarjalle kaks kieltoa, eikä hevonen luottanut kunnolla käteen. Toisella radalla hevonen alkoi jo luottamaan käteen ja teki tosi hyviä hyppyjä+imi ihan esteille. Huomas, että loma teki neidille terää.

(c) Emmi Leskinen

Huoh, oi miks, en osaa olla makaamatta kaulalla kun myötään?  (c)  Emmi Leskinen

(c) Petra Hartikainen

 Tuossa yllä olevassa kuvassa mä näytän hirmu isolle Mipun selässä. Onhan Mipu silleensä aika pieni, mun puolesta vois olla ainakin 10 senttiä isompikin. Mulle on muuten tullu nyt toi ärsyttävä sukeltelu, vaikka näissä kuvissa se ei näytä pahalle, koska esteet on oikeesti niin pieniä, että en vielä niillä rupee niin kauheesti makoilee kaulalla. Mutta silti menen liikaa mukaa ylävartalolla ja kädelläkään ei tarvitsisi antaa niin paljon tilaa. No, ehkä mä joku päivä opin.

Kun mainitsin, että meillä on käynyt kaksi kertaa eläinlääkäri, ei suinkaan ole molemmilla kerroilla mistään vakavasta kyse. Ensimmäisellä kerralla ultrattiin Vilman kohtu, että onko kaikki hyvin ja annettiin kiimapiikki. Sen jälkeen ollaan käytetty astutettavana. Nyt pitää vaan toivoa, että tulee pikkuinen heppavauva ens kesänä. Toisella kerralla olikin jo vähän vakavammasta asiasta kyse. Nimittäin tämän viikon keskiviikkona Vilma oli tosi poissa oleva, joi ja söi normaalisti, mutta oli ehkä vähän kuiva. Mitattiin kuume ja sehän oli melkein 40*c eli korkealla. Soitettiin ennen kuumeen mittaamista kengittäjälle mitä tehdään, kun hevonen on niin poissa oleva ja sitten kuumeen mittaamisen jälkeen suureläinpäivystykseen. Saatiin onneksi eläinlääkäri tulemaan jo sille illalle. Joskus puoli 11 maissa eläinlääkäri ajo pihaan. Sippekin antautui kiinni, kun oli lähtenyt taas omille teille, kun hänen vaimonsa (Vilma) ei ollutkaan tarhassa. Eläinlääkäri sit kuunteli hengitysäänet, ultrasi kohdun, ettei ole kohtutulehdusta ja tutki muutenkin hevosta. Ei osannut sanoa mikä hevosella on, joten otettiin verinäytteet, annettiin kipulääkettä ja saatiin antipiottikuuri. Annetiin jo sinä iltana eka antipiotti ja heitettiin fleeceloimi selkään. Mipukin tuli ihmettelemään antipiottia, se kun inhoaa antipiottien ja matolääkkeiden antoa.

Eilen lämpö oli ollut 38.5*c ja tänään, kun mittasimme 37.0*c. Kyllä oli helpotus, kun lämpö oli jo normaali. Vielä pari päivää pitää antaa antipiottia ja sitten loppuu. Vilmakin on varmaan iloinen, kun ei tarvitse enään niellä niitä antipiotteja.

Hevosten kanssa ollaan tehty aika perus treenailua. Lauantaina hyppäsin molemmilla. Äiti tosin hyppäsi ensin Mipulla, mutta vaihdettiin minut selkään. Kyllä huomasi tammassa vireystilan muutoksen, kun vaihtui kuski. Sipellä hyppäsin ristikkoa, jonka nostin lopuksi pystyksi ja pikku pystyä lävistäjällä. Poni oli kyllä aivan liekeissä, hyppää tosi hyviä ja pyöreitä hyppyjä, pitää laukkaa läpi kaarteen ja imee oikein esteille. Välillä se haluaisi vain painella menemään isoa laukkaa pää alhaalla, joten välillä joutuu aika paljonkin nostamaan päätä ja lyhentämään laukkaa, ettei puomeja tulisi kokoajan alas. Vaihdettiin sitten äitin kanssa heppoja, äiti kävelytti maasta käsin Sipen ja minä pompin pikkuisen Mipulla. Hevonen kyllä oli aivan liekeissä, hyppäsi tosi kivasti ja tein muutaman kerran lävistäjä-pystyllä tiukkoja kääntymisiä.

Sunnuntaina hepat olivat lastenratsuja kahdelle äidin ystävän lapselle. Ja osasivat käyttäytyä mallikkaasti. Maanantaina kävimme raviradalla päästelemässä. Sipellä oli perässä kärryt ja minä toimin kirittäjänä. Ravailin sitten Mipulla parin ravurin perässä ja voi että, kun tamma ravas isoa ravia. Tais sisäinen ravuri herätä henkiin, kun pisteli menemään. Tiistaina tein Sipen kanssa puomiharjoituksia vähän hömppöilyfiiliksellä. Poni oli taas tosi hyvä, saatiin jopa tehtyä yksi tehtävä, jossa piti laukata koko kenttää ympäri ja se laukkahan säilyi, koko tehtävän ajan. Hyvä vauva!

Hyppäsin tiistaina Mipulla. Tarkoitus oli hypätä jo totisemmin. Tein innaria ja yksittäistä suurimmaksi osaksi. Äiti innostui tekemään heinäpaaleista esteen, joten hyppäsin vähän pysty-heinäpaali tehtävää. Heinäpaali oli sellainen 65 senttinen ja pysty korkeimmillaan 75 senttinen. Lopuksi hyppäsin pari kertaa sarjan. Keskiviikkona oli Sipellä vapaapäivä, Mipulla menin vähän koulua kentällä. Työstin Mipua lähinnä pääty-ympyrällä ja hevonen olikin yllättävän hyvä. Sain jopa ratsastettua Mipun hyväksi 45 minuutissa, mukaan lukien alku-ja loppukäynnit. Okei, jotkut pystyvät ratsastamaan hevosen jopa alle puoleen tuntii hyväksi, mutta mulla on vähän paha tapa jäädä junnaamaan esim. alkuverkassa tosi pitkään käyntiin/raviin. Eilen molemmilla hevosilla oli vapaapäivä ja tänään käytiin semmoinen vajaan 7 kilometrin lenkki maastossa. Sippe oli kuulema tosi hyvä, sillä on nyt tosi hyvä työmotivaatio, jaksaa tehdä töitä tosi tarmokkaasti.

Sori taas vähän pitkä postaus, en oikein osaa tiivistää asioita. Kertokaahan mielipiteitä kirjoitustyylistä, tekstin laadusta, blogin ulkoasusta ja postauksille saa (lue: pitää) laittaa ehdotuksia :)!

Haukiranta 3.6-6.6.2013 ♥

Torstai (c) Karkku

VAROITUS:TODELLA PITKÄ POSTAUS

Hei kaikki! Taas on kulunut mahdottomasti aikaa, kun olen viimeksi postaillut. Monta kertaa on käynyt mielessä ja tehnyt mieli postata, mutta en ole saanut aikaiseksi (saamaton, tiedän). Tässä postauksessa kerronkin Haukirannan ratsastusleiristä.

Olimme siis Mipun kanssa Haukirannassa, Karoliina ja Antti Jauhiaisen luona poni/junnu-leirillä 3-6.6. Aamulla taisi olla joskus kuuden aikaan herätys ja nukkumaan menin joskus kahdentoista jälkeen, joten tuli nukuttua minulle tosi lyhyet unet. Kuitenkin jaksoin olla valveilla koko päivän hyvin. Joskus seitsemältä maanantai aamuna hain Mipun ja taisin ottaa Sipenkin seuraksi puomille. Harjasin hyvin, vaihdoin eskadronin päitset ja kuljetussuojat. Sitä ennen pakkasin kuitenkin autoa ja hyvä, että kaikki mahtuivat meidän autoon. Takakontti oli tupaten täynnä ja piti ottaa toinen satula ja harjapakki kaveriksi takapenkille. Mipu meni hyvin koppiin ja matka päästiin aloittamaan hyvissä ajoin. Kuitenkin tuli niin paljon mutkia matkaan, että olimme Iisalmessa vasta juuri ja juuri ennen 10, mihin piti saapua. No, hevonen kopista ja äiti vei Mipun tarhaan. Purin tavarat autosta aittaan ja satulahuoneeseen, jonka jälkeen kävimme terassilla juomassa mehua. Meille esiteltiin paikkoja silloin, kun vanhemmat olivat lähteneet. Kahdentoista pintaan oli ruoka, jonka jälkeen aloitettiin leiriläisten hevosten ratsuttaminen ja yksityistunnit. Mipun ratsasti Karkku. Minun ja Mipun vuoro oli tosin vasta aikaistetun välipalan jälkeen, joskus neljän aikoihin aloitettiin. Hain Mipun tarhasta ja harjasin. Laitoin Mipulle koulusatulan, etusiin veredukset ja takasiin villapintelit. Suitsissa oli nivelkuolaimet. 

Kävelin Mipun kanssa maasta käsin vähän kentällä ja Karkku tarkisti varustuksen. Nostettiin turpahihnaa kahdella rei'ijällä ja päätettiin tehdä ratsastuksen jälkeen pari reikää lisää alaturpahihnaan. Karkku aloitti ratsastamalla Mipua käynnissä, käynti-seis siirtymisillä. En muuten koskaan ole nähnyt Mipua niin kivan näköisenä, kun Karkun alla. Karkku sanoikin, että oli aika yllätys kuinka paljon Mipua pitää ratsastaa jalalla, että laukka pyörii, kun Keskimäellä Karkun valkussa Mipu kuulema näytti siltä, että se kaahasi ja silloin se myös kaahasi. Mipu kulki pätkittäin tosi kivasti pyöreällä kaulalla. Vaihettiin sitten minut kyytiin. Aloitimme ihan käynnissä isolla pääty-ympyrällä. Karkku laittoi minut tekemään takaosakäännöksiä ympyrän uralla, eli ratsastin vähän niinkuin ympyrää, mutta takajalat polkivat paikoillaan (lue, lähes paikoillaan). Teimme myös väistöjä ja sain niissä neuvoja, että voi välillä jopa asettaa väistön suuntaisesti, kun yleensä asetetaan väistöstä pois päin, ettei takaosa lähde rullaamaan edeltä.

Työstimme ravia ympyrällä ja myöskin laukkaa. Laukka oli mukavan rauhallista, vaikka sitä pitääkin kokoajan tukea jalalla, ettei riko raville. Laukan jälkeen työstimme vielä ravia ja hevonen rupesi olemaan jo kiva ja vähän rentoutumaan. Sain vinkiksi ratsastaa takaosakäännöksiä ympyrän uralla ja paaljon siirtymisiä, että takaosa avautuu. Kävelin loppukäynnit, jonka jälkeen Karkun avustamana hoidin hevosen pois ja tarhaan. Huuhdoimme Mipulta hikiset kohdat vedellä ja sienellä, jonka jälkeen hoidin reippaasti varusteet kuntoon ja kauppa-autolle. Illalla käytiin uimassa ja saunassa, jonka jälkeen syötiin lihapiirakat iltapalaksi. Ennen sitä kuitenkin ruokittiin hevoset. Mipu ei majaillut öitä ns."päätallissa" vaan sellaisessa kolmen karsinan kesätallissa, jossa sillä oli kaverina toinen suomenhevostamma Sera. Tammat tulivat hyvin toimeen ja olivat söpön näköisiä, kun katsoivat ovien yli molemmat samassa seinässä kiinni. Molemmilla oli vieläpä aika samanlainen valkoinen päänmerkki. 

Tiistaina käytiin tekemässä aamutalli ja pistettiin hevoset ulos, josta aamutalliin ja eka ratsastustunti oli 10-11. Sitä ennen putsasimme jokainen oman hevosemme karsinan. Me kävimme myös Seran omistajan Essin kanssa auttamassa Anttia rakentamaan päivän esteet. Päivän ensimmäisellä tunnilla hyppäsimmekin rataa. Radasta kuva tuossa vieressä. Este numero kahdeksan on siis vallin päällä oleva itse kyhätty este. Aloitimmekin alkuverkan jälkeen siitä. Heti aluksi Antti muistutti, että ette roiku sisäohjassa kiinni vaan käännätte ne hevoset ulkopohkeella ja ulko-ohjalla. Minulla on vähän jäänyt tavaksi tuo sisäohjassa roikkuminen, joten oli hyvä, että joku muistutti niillä ulkoavuilla ratsastamisesta. Tulimme aluksi tuota vallia ravissa ja laukassa pelkällä puomilla. Valli oli meille jo melko tuttu, koska Keskimäellä on samanlainen kukkula, Haukirannassa se vaan on isompi ja laakeampi. Kaikki hevoset hyppäsivät vallin hyvin ja este saatiinkin nostettua heti ensimmäisellä tunnilla maksimiin. 

Taisimme sen jälkeen tulla linjaa 2-3. Linjan molempien esteiden ylimmän puomin alla oli laineet. Linja oli 17,5 metriä,. eli neljä sujuvaa laukka-askelta. Linjakin meni ihan hyvin, ei suurempia ongelmia. Tulimme sen jälkeen keltamusta ja linja. Antti muistutti, että laukatkaa kolme askelta suoraan esteen jälkeen ja vasta sitten kääntäkää. Ei ollut suurempia ongelmia tässäkään. Tulimme sen jälkeen rataa (mustalla numeroitu). Rata meni linjalle 4-5 asti ihan hyvin, en ratsastanut linjaa oikein millään kunnon askelmäärällä, menin vaan, vähän liian hiljaa 6 askeleeseen ja vähän liian kovaa 7. Mipu sitten pomppasi kuudella askeleella ja minä jäin rumasti suusta kiinni. Taputinkin heti hevosta ja annoin ohjaa. 6 oli vihreä este jonka alla oli ampiaspesäksi nimitettävä portti. Sille tultiin aina lähelle, en vain älynnyt ratsastaa estettä kohti vähän reippaammin, että oltaisiin saatu paikka kauemmas. Seuraavaksi tultin toinen rata joka oli pidempi (punaisella numeroitu). Rata alkoi hyvin, mutta taas tuo 4-5 linja. Pidin kiinni ristikon yli, mutta lähdi silti tyhmänä ratsastamaan kutosta. No, se kostautui, eikös vain hyvä ja reilu hevonen vetäissyt esteen ohi ja minä sitten istualleni sinne hiekkaan. Eipä tuo sattunut, hevonen oli kiltti ja ei lähtenyt repimään minnekkään suuntaan. Uudestaan vaan linja ja rata loppuun. Jos este olisi ollut sielä aloittelukorkeudessa ~60cm hevonen olisi vielä voinut pelastaa, mutta nyt este oli jossakin 80, jopa vähän reilu (oon tosi huono arvioimaan estekorkeuksia), hevonen teki aivan oikein, kielsi. Minun täytyy itse oppia älyämään, ettei aina voi posottaa esteitä, vaan ratsastaa joskus kiinni ja rauhottaa tilanne. Antti laski estettä pari reikää ja tultiin seuraavan kerran seiska. 

Hoidettiin hepat pois ja mentiin itse syömään. Taidettiin käydä nopsaa uimassakin, ennen päivän toista ratsastustuntia. Toinen ratsastustunti ei sitten mennyt läheskään yhtä hyvin kuin edellinen. Ensinäkin, tipuin heti ensimmäiselle esteelle, jolle Mipu kielsi. En istunut vaan menin vaan, niinkun sillä joskus pystyy menemäänkin. No, eikun uudestaan, tämä tippuminen oli aika hillitty, hevonen vaan stoppas, minä roikuin kyljellä ja valuin istualleni maahan. Seuraavallakin kerralla kielto ja seuraavalla. Vasta neljännellä yrityksellä sain sen yli. Tulin vielä pari kertaa ja hevonen teki ihan ok, hyppyjä. Este oli siis este numero 4, oikeasta suunnasta lähestyen. Tulimme seuraavaksi vasemmasta suunnasta ristikko, amppari. Ristikko-amppari linja meni oikeastaan aina ihan hyvin, hevonen otti hyviä hyppyjä ampparille ja minä olin tilanteen tasalla. Tulimme myöskin pienimuotoisen radan, ristikko-amppari-okseri-ristikko. Ristikko-amppari meni taas hyvin, mutta okserille kaksi tyssiä, kun taas muistin istua satulassa, jalat kiinni, ohjat tuntumalla ja vähän ratsastaakkin, enkä vain matkustaa, päästiin okserista ihan hyvin yli. Toisella kerralla ei enään sitten tullut tälläisiä stoppeja okserille. Laine-linja muutettiin sarjaksi ja sillekkin tuli taas stoppeja. No, siitäkin selvittiin, kun muistin ratsastaa. Lopuksi sarjan kakosta nostettiin jonnekkin ~70. Jäi vähän huono maku suuhun, mutta kuten Antti sanoi: 90% kielloista on satulan päällä ongelma, ei hevosessa.Käytiin kävelemässä kunnon loppukäynnit maastossa. Taas hevoset pesun kautta pois ja linimentit jalkaan. Käytiin taas uimassa ja saunassa. Iltapalaksi grillattiin hamppareita ja oli pieni, leikkimielinen tietokisa, josta saatiin palkinnoksi jätskit. Tiistai iltana kantavana oleva tamma Asta juuttui seinälle. Asta on siis Antin ja Tuomaksen kasvatti, joka majailee nykyään Haukirannassa. Joskus yhden aikaan maltettiin ruveta nukkumaan ja kyllä lievästi vähän väsytti tiistai iltana. Taidettiin muuten sinä päivänä nukkua sellaiset tunnin päikkärit ja Karkku kävi huutelemassakin meinä muutamaan otteeseen, ollaanko hereillä. 

Keskiviikkona sitten silmät ristissä aamutalliin, aamupalalle ja siivoamaan talleja. Keskiviikkona käytiin aamutunnilla vähän laitumilla päästelemässä ja kyllä huomasi ainakin Mipussa, että kyllä paikat aukes. Laitoin suojiin jesaria, etteivät tippuisi jalasta sinne pellolle ja normaalin estevarustuksen+itselleni varuilta pitkähihaisen. Käveltiin ensin koko laidun ympäri, sitten ravattiin yksi kerrallaan ja laukattiin yksitellen. Mipu kyllä laukkasi aika reippaasti ja hyppäsikin hyvin sen pienen halkoesteen, jonka Karkku sinne oli kyhännyt. Laukkasimme molempiin suuntiin kertaalleen ja vielä vasempaan suuntaan yhden kerran. Antti  kehui hyvästä kevyestä istunnasta. Mipu oli muuten yllättävän helppo pitää lapasessa, mikä on vain hyvä asia. Käytiin sitten ihan kunnolla kävelemässä metsäpolkuja pitkin ja sekin oli ihan treenimielessä, koska siellä metsässä hevoseten on pakko vähän ajatella mihin astuvat, eikä vain mennä ja kompuroida. Ja oli se hevosillekkin mukavampi vaihtoehto kävellä maastossa loppukäynnit, kuin kentällä. Hoidettiin taas huuhtomalla ja laitettiin linimenttiä jalkoihin. Taidettiin käydä ruuan jälkeen uimassa ja mietittiin, pidetäänkö tunti Karkun koulutunnin jälkeen, joka myös pidettiin sitten sen jälkeen. Oli mukavan viileä, ratsastaa vasta joskus kuuden jälkeen. Viereisessä kuvassa on esteet jota hyppäsimme sillä tunnilla. Aloitimme punaisella, joka oli silloin ristikko. Yksi kielto tuli, jäin taas matkustamaan, enkä ratsastanut. Meidän piti katsoa esteellä Anttia ja pysäyttää, ennen kun oltiin Antin kohdalla. Ekalla kerralla pysähdys valui, toisella kerralla onnistui vähän paremmin. Siitä jatkoimme vihreälle amppariesteelle.

Tulimme esteelle vasemmasta kierroksesta, jolle piti kaartaa hyvissä ajoin ja saada hyvä kaarre.Tehtävänä oli taas tuijottaan Anttia ja tarkoitus oli saada liika säätäminen pois. Ekalla kerralla kaarsin liian myöhään, tein liian huolellisen tien, mutta hyppy ok. Tämä vasen kierros oli tässä tehtävässä vaikeampi kuin oikea. Kun kaarsin vähän aikaisemmin ulkopohkeella-ja ohjalla tuli ihan hyvä kaarre, mutta ponnistuspaikat oli vähän turhan lähellä ja välillä kyyläilin eteenpäin, enkä suinkaan Anttia. Toisesta suunnasta sama homma. Nyt onnistui paljon paremmin, piti myöskin sanoa paljonko oli sormia. Silloin rupesin itsekkin keskittymään niihin sormien katsomiseen ja tuli jo kivoja hyppyjä, kun lakkasin säätämästä. Tulimme myöskin amppari-sininen kaarevaa, joka onnistui ihan hyvin. Lopuksi tulimme kaarevan ja suoran. Sininen ja keltainen oli jossakin 80 paikkeilla. Ekalle taidettiin tulla vähän pohjaan, siitä sitten ratsastin vähän raivolla siniselle, nimittäin otin asenteeksi: "Nyt et muuten varmana kiellä tälle esteelle". Hevonen pomppasikin tosi hyvän hypyn ja saatiin kommentiksi, että tuli hieno hyppy. Suora linja rauhallinen 6 askelta ja tuli ihan kivoja hyppyjä. Itseäni vähän häiritsee se, että sukellan aika paljon, kun annan hevoselle tilaa venyyttää esteen päällä. Hoidettiin hevoset, annettiin iltaruuat ja siitä sitten saunaan ja uimaan. Joskus 11 aikaan päästiin vasta sieltä saunasta, josta kiiruhdettiinkin sisälle syömään. Käytiin vielä katsomassa Astaa, kun Karkku pyysi ja mentiin aittaan. Valvottiin taas sinne yhteen.

Aamulla herättiin viittä vaille kahdeksan, josta sitten kipitettiin aamutalliin ja syömään. Päätettiin ottaa aamu vähän lungisti ja mentiin vielä aittaan, koska kaikkien kyydit tuli vasta joskus 3-4 aikoihin. Muut nukkuivat, mutta minä pääti pysyä hereillä ja näpräsinkin puhelinta sen aikaa. Joskus puol kymmenen aikaan taisin ruveta herättelemään Essiä, että lähetäänkö talliin. No, vaihettiin ratsastusvaatteet ja vietiin puhelimet latautumaan. Antti sanoikin, että voitas ruveta tekemään tallia. Käytiin herättämässä Anna ja Vilma, jonka jälkeen kipitettiin kesätalliin siivoamaan karsinat. Autettiin toisen tallin siivoamisessa ja haettiin hepat. Varustettiin normisti hevoset ja sitten kentälle. Hypättiin torstaina rataa, meillä radan korkeus oli 70-80. Ennen hevosten varustamista, rakennettiin rata ja käveltiin se. Rata oli aika vaikea, sisälsi 11 estettä ja jotkut kohdat olivat vähän minulle ja Mipulle vaikeita, kun hevonen oli niiiin energinen. Alkuverkka oli ihan ok hyppyjen kannalta. Radan hyppäsimme toisena. Ekat kolme estettä meni ihan hyvin. Neloselle tuli kielto, kun jäin taas matkustamaan. Vitoselta tuli puomi alas, en kerennyt tekemään hyvää kaarretta ja liian lähelle. Sen esteen jälkeen Mipu vei minua kuin märkää rättiä. Mentiin rata puhtaasti 11 asti. En saanut kiinni, kaarre tuli huono, jäin roikkumaan sisäohjassa kiinni ja heppa kiels. No, uus lähestyminen ja nyt vähän äänellä rohkasin menemään yli. Vähän ärsytti omat mokat, mutta niistä oppii. Saatiin vielä loppuun palautetta. Minä sain palautteeksi, että olen sopivan pehmeä ratsastaja, en kova kätinen enkä kova jalkainen, muuta en oikeastaan muista. Karkku vielä sanoi, että reagoin nopeasti vääriin laukkoihin, jos hevonen laskeutuu väärässä laukassa esteeltä, niin olen nopeasti vaihtamassa sitä. 

Torstai (tiedän että olen todella edustava tässä) (c) Karkku

Keskiviikko (c) Karkku

Keskiviikko (c) Karkku

Mipun kerrottiin olevan hevonen joka ei anna mitään anteeksi ja joka vaatii ratsastajalta asioiden hyvin tekemistä, eikä vain sinne päin. Hoidettiin hevoset poikkeen ja mentiin syömään. Antti lähtikin käymään kaupungilla ja me lähdettiin pakkailemaan. Sain jopa kaikki tavarani mahdutettua hyvin matkalaukkuun, kun ylensä leirien jälkeen matkalaukkua hädin tuskin saa kiinni, kun en jaksa laittaa hyvin vaatteita yms. Karkku teki meille minun ja Vilman tippumis"kakuksi" mokkapaloja, joita taisin syödä 1 tai kaksi palaa. Käytiin vielä uimassa, ennen kun Essiä tultiin hakemaan. Omat vanhemmat tulivat joskus neljän aikaan hakemaan. Hain Mipun talliin, jossa äiti laittoi suojat ja vaihtoi riimun. Itse laitoin tavaroita autoon ja nyt oli pakko mahduttaa kaikki tavarat takakonttiin, koska oli mukana pikkuveljeni Kalle ja Paavo. Sainkin varusteet yllättävän hyvin mahtumaan, vaikkakin takakontti on silloin aivan täynnä. Laitettiin Mipu koppiin ja äiti vielä kysyi Mipusta kommenttia, jonka jälkeen hyvästeltiin Antti ja Karkku. Meidän piti leirin alussa tehdä oma arviointi hevosesta ja sain Karkun arvion. Siinä neuvottiin, että laukka rullaaman paremmin ja kehuttiin Mipun työmotivaatiota(en muista tarkalleen mitä siinä paperissa luki, eikä ole nyt lähettyvillä, mutta luki muutakin). Kotimatka meni hyvin, hevonenkaan ei yhtä paljon sätkinyt ja potkinut, kuin menomatkalla ja kotona pääsi takaisin heppakavereitten luo. Meillä oli ollu hevoset ihan masiksissa, kun Mipu oli leirillä, mutta Mipu taas löyti uusia kavereita, mm. Seran ja yhden Aapo ponin. Kaikin puolin leiri oli tosi mukava, porukka oli ihan paras, ruoka oli hyvää (tärkeä maininta) ja aijon todellakin mennä Haukirantaan uudestaan leirille. Materiaalia ei valitettavasti juurikaan ole, muutakuin muutama Karkun ottama kuva, koska meitä oli tosiaan vain neljä ja kaikki yhtä aikaa tunnilla. Normaalimpi postaus on vielä tulossa tänään tai huomenna.