Kuulumisia ja hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Laiska bloggaaja ja ratsastaja esittäytyy... Taas söin sanani ja taukoa viime postaukseen on yli viikko. Omien heppojenkin ratsastus on jäänyt vähän turhan paljon taka-alalle. Nyt tosin reipastuin tänään ja keskiviikkona, että ratsastin Sipen. Keskiviikkona menin n. puoli tuntia kentällä käyntiä ja ravia ihan kevyesti, kun poni oli päässyt taas lomailemaan vähän turhan pitkäksi aikaa huonojen kelien ja pohjien takia. Sippe oli ihan kivan tuntuinen, joutui vähän nostelemaan jalkojaan hangessa. Taipuminen oli varsinkin ravissa vaikeaa, mutta pienellä työstämisellä sekin parani. Ratsastin tosiaan hölköttelyfiiliksellä, en mitenkään totisella nyt-me-treenataan-tosissaa-asenteella.

Tänään mentiin pellolla tarkoituksena vähän revitellä, ei taaskaan mitään hirmuisia suunnitelmia mitä tehdään ja miten ponin kuuluu kulkea. Mentiin nyt kaikissa askellajeissa, kun pohja ja tilakin oli parempi. Poni paineli alkukenkkuilun jälkeen kivan reipasta ravia, ei tarvinnut kokoajan olla antamassa pohjetta, mutta ei tarvinnut kokoajan ottaa kiinni. Laukassa poni innostui vähän enemmän ja paineli reipasta laukkaa, kuitenkin kokoajan hallinnassa. Otettiin vielä kolme kertaa ylämäkeen laukkaspurtit tiellä. Ekalla kerralla Sippe oli jotenkin tosi tahmea, ei innostunut yhtään ja sai ihan tosissaan patistaa kovempaan laukkaan. Toisella kerralla lähtö oli vähän huono, mutta poni lähti kyllä heti Mipun perään kiihdyttämään. Vikalla kerralla poni oikeasti syttyi ja laukkasi oikeasti kovaa. Kävin Mipun selässä ottamassa pari hyppyä ja voi luoja, miten se oli Mipun mielestä kivaa. Ei ole ihan hetkeen yksikään hevonen, jolla olen ratsastanut, menny noin innokkaana esteelle. Ehkäpä Mipun jalkaongelmat ois nyt loppu ja päästäs taas hyppäämään kunnolla, kun neiti tykkää siitä niin paljon.

Maanantaina tunnilla menin muuten tallin uudella hepalla Zagillella. Tunnin aiheena oli avotaivutukset, eli koulutuuppausta luvassa. Laittelin Zagillen ihan rauhassa Emman ja Iidan kanssa kuntoon. Ylhäällä verkkailtiin itsenäisesti kaikissa askellajeissa. Alkuverkkojen aikaan kentän toiselle pitkälle sivulle tuli naapuri tekemään jotain pihajuttuja taskulampun kanssa, ja tekikin niitä koko lopputunnin ajan. Zagillesta naapuri oli ihan kauhea ja olikin juuri tuolla pitkällä sivulla tosi vaikea ratsastaa, kun jännitti niin paljon. Tehtiin koko tunti sellaista tehtävää, että tallin puoleisella pitkällä sivulla tehtiin puoleen väliin asti avotaivutusta, josta lähdettiin isolle keskiympyrälle. Keskiympyrällä lisättiin ravia ja hyvissä ajoin ennen uraa otettiin kiinni. Pitkällä sivulla jatkettiin avotaivutusta pitkän sivun loppuun. Zagille oli itse tehtävässä aika kiva, ainut vain, että lisätyssä ravissa istuminen oli tuskaa, kun hevosella oli niin pompottava ravi. Tehtävä muuttui jossain vaiheessa niin, että keskiympyrä tehtiin laukassa ja jatkettiin laukassa avotaivutus. Zagille otti pari kertaa lähdöt, mutta saatiin kuitenkin pari ihan onnistunutta laukka-avoa.

Vaihdettiin suuntaa ja aluksi sama, kuin ennen laukkatehtävää. Tässä suunnassa aloin saamaan jo Zagilleen jotain otetta, heppa rupes jo rentoutumaan paremmin ja muistin itsekkin istua ja ratsastaa kaikilla avuilla paremmin. Tein vain kerran laukassa tuon ympyrä-avotaivutus-tehtävän, koska Zagille kuumui siitä. Ihan viimeiseksi tein niin, että tein tehtävän ravissa ja raviavosta nostin laukan ja laukkasin kulman läpi. Siitä annoin hevoselle pidemmän ohjan ja taputin reilusti. Ravasin molempiin suuntiin niin, että tuli kivat pätkät ja kävelin. Kokonaisuudessaan Zagillesta jäi hyvä maku suuhun, vaikka tamma olikin hirmu jännittynyt pelottavasta naapurista ja oli sen takia vähän epätasainen edestä. Olisi kiva päästä menemään tammalla uusi koulutunti jolloin ei olisi mitään pelottavaa naapuria pelottelemassa tai hypätä.

Selitän vielä nopeasti tähän loppuun millä hevosilla olen viime viikoilla mennyt. Viime viikolla menin Rillalla ja silloinkin väännettiin koulua. Rilla oli aluksi ihan kauhea, ei toiminut oikein mitenkään, mutta tehtävien myötä rupesi rentoutumaan ja varsinkin lopussa oli jo tosi kiva. Viikolla 47 menin Evan ponilla Annilla. Tunnin teemana oli puomit ja mentiin pellolla, koska kenttä oli ihan kivikova. Verkattiin itsenäisesti ravissa ja laukassa otettiin yksittäin omat laukat. Tehtiin innaripuomeilla ja puomilinjalla töitä ja Anni oli kokoajan kivan tuntuinen, tosin vähän vaikea pidellä oikeassa laukassa. Lopussa poni rupesikin loppuraveissa rentoutumaan, mihin oli hyvä lopettaa ravailu. Viikolla 46 meninkin Sannilla pitkästä aikaa. Aiheena oli suhteutetut linjat ja taas sielä puskissa oli pelottavia naapureita. Tehtiin kuitenkin ihan yksinkertaisia tehtäviä, ainut joka ei melkein millään ottanut onnistuakseen oli oikeasta suunnasta kukkulan takaa linja neljällä. Hiffailin kokoajan, en ratsastanut sille linjalle kunnolla ja näin paikat aina liian lähelle. Lopulta saatiin linja onnistumaan. Tunnin yksi ongelma oli myös ohjien valuminen, sillä ratsastin silloin "uusilla" keltaisilla hanskoilla (oli ne silloin uudet).

(c) Elina Matilainen

(c) Miia

Loppuun laitoin pari vanhaa kuvaa, kun ei ole uusiakaan kuvia tunneilta. Ylempänä olevat kuvat ovat tänään otettuja. Nyt pitää kyllä ruveta nukkumaan päin, sillä huomenna on aikainen herätys ja ollaan lähössä hakemaan aiemmin "yllätys" nimeä täällä käyttävää yllätystä, josta en kerrokkaan lisää, kun vasta huomenna tai ylihuomenna. Huomiselta ajattelin tehdä jonkinlaisen videopostauksen, mutta nyt on kyllä pakko lopettaa postaus, joten, hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!