Long time no see, again

Voisi taas herättää tämän blogin tästä talvihorroksesta. Tarkoitus on ollut postailla, mutta aina se on jäänyt ja jäänyt ja jäänyt. Laiska bloggaaja, hyi minä. Ette kuitenkaan ole jääneet mistään merkittävästä paitsi, mitä nyt yhdestä pikkiriikkisestä asiasta. Nimittäin ensi kesänä juhannuksen aikaan, jos kaikki menee hyvin, syntyy meille pieni heppavauva. Vilma on siis kantavana :)!

Pimpula kasvaa ja yrittää aikuistua pikkuhiljaa. Neidiltä löytyy yllättävän paljon omaa tahtoa, mutta on kuitenkin tosi utelias. Ollaan käytetty jo neidin omia suitsia muutaman kerran päässä hetken aikaa, nosteltu jalkoja, harjailtu, rapsuteltu tarhassa, taluteltu ja näytetty rajoja. Taluttaessa Pimpula saattaa ruveta keulimaan ja painaa liian kovaa, joten Pimpulaa ei esim. veljeni Kalle kauheammin saa talutella, ettei mitään satu ja huonot tavat saadaan kitkettyä pois.

Sipen ja Mipun kanssa ollaan treenailtu suht'normaalisti. Lähinnä minua on nähty Sipen kärryillä ja kyydissä, vaikka olenkin myös Mipua ratsastanut. Sippe on ollut koko talven ajan ratsastaessa tosi hyvä. Aina ratsastamisen jälkeen on ollut hyvä fiilis, poni on toiminut, taipunut ja ollut ratsastettavissa istunnalla. Olen myöskin löytänyt sopivamman tyylin ratsastaa Sippeä, jolloin poni ei tunne niin paljon painetta ja ala pukittelemaan, kun ei kestä liian suurta painetta. Ajaessakin poni on ollut aika kiva, välillä yrittää pompata laukalle ja joskus on onnistunutkin siinä, mutta on kyllä muuten ollut tosi hyvä ja innokas. Vielä, kun saataisiin ne hiitti-ja kisakärryt ja kuskille kortti, niin....

Mipun kanssa ollaan suunniteltu vähän kisoja jo tälle kaudelle, tottakai pieniä ja helppoja luokkia, ei enään miään suuria suunnitelmia ja haaveita "isoista" luokista. Tarkoitus, jos kaikki taas menee hyvin, olisi käydä 30.päivä tätä kuuta vähän aukaisemaan mummonkin kisakautta Siilinjärven seurakarkeloissa.

Tosiaan, kun sanoin mummon kautta, tarkoitin nimen omaan Mipun kautta. Minun kausi korkattiin eilen Siilinjärven seurakarkeloissa kera Sannin, eli Chancyn. Samalla myöskin hyppäsin ensimmäisen 80cm luokan. Menin aamulla tallille kahdeksaksi ja varttia vaille yhdeksän lastattin Sanni ja Rosi kyytiin. Kun päästiin Siiliin, käytiin ensin maksamassa maksut kansliaan ja samalla vilkaisin rataa. Rata oli aika simppeli, ei oikeastaan mitään kovin vaikeaa, vähän normaalin "Tuomas-radan tyyppinen". Eli looginen. Vieressä rata.

Hyppäsin luokassa toiseksi viimeisenä ja Sannilla hyppäsi ennen minua yksi ratsastaja. Sanni teki edellisellä ratsastajalla puhtaan radan, joten hyvällä fiiliksellä lähdettiin verkkaamaan ja radalle. Verkassa otin yhteensä kolme hyppyä, kaksi pystyä ja yhden okserin. Taru oli auttamassa verkassa ja muistutti hyvästä temmosta, laukkaamisesta kaarteen läpi ja siitä, että kun laukka on hyvä, tulee paikat itsestään. Jokainen hyppy olikin onnistunut, kun muistin laukata hyvin kaarteen läpi. Ennen radalle lähtöä otin kunnon laukan alle, laukkasin muutaman ympyrän ja radalle. Ensimmäiselle esteelle tsemppasin tarkoituksella, kerrottiin ettei ensimmäiselle saa tulla liian löysästi. Ensimmäinen este oli helppo nousuokseri, josta mentiin kevyesti yli. Sanni meinasi vähän lähteä vasemmalle hypyn jälkeen, mutta sain onneksi ennen hevosen kääntymistä suoristettua. Seuraavana oli linja. Toiselle ja kolmannelle tuli hieman pohjaan, taisi tulla kuusi vai seitsemän askelta väliin.

Neloselle oli pitkä lähestyminen, mutta kuitenkin este oli tavallaan vaikea. Nimittäin kohti katsomoa ja möröt alla. Ja tämä este oli ainut este, jolle tein itselleni todella yleisen virhee, pakitin. Pari askelta ennen estettä nypin laukan pois, mutta hevonen oli menossa ja pomppasi. Mahdollisimman hyvin päätyyn, suoristus ja sarja. Sarjalle tultiin hieman pohjaan. Hieman ahdas vitonen ja kutosesta yli. Mahdollisimman tarkka tie perusradan viimeiselle esteelle, täydessä olevalle tasaokserille. Tässä jäin pitämään vähän turhan paljon, olisi pitänyt antaa laukan rullata, mutta en sentään nyppinyt laukkaa ihan kokonaan pois. Sanni hienona tammana pomppasi yli ja siitä sitten uusintaan.

Annoin hevosen laukata hieman reippaammin, oikaisin päädystä ja suoristus. Hevonen oli kuitenkin vino pystyllä, ulkoavut eivät olleet läpi ja kaarre kasilta ysille valui. Sain kuitenkin käännettyä ja Sanni rehellisenä hevosena hyppäsi. Taas vähän oikoen päädystä sarja, jolle lähdettiin nyt jo hieman kaukaa. Neljä laukkaa ja 11, hieman oikoen päädystä, taas, ja nyt tasaokseri nappipaikasta. Sitä tunnetta, kun ratsastaa radan puhtaasti ja tuntuu, että kerrankin onnistui jossain, ei voita mikään! Sanni sai tosi paljon taputuksia ja kehuja, hieno hevonen vei ihan surkeasti ratsastavan kuskin maaliin. Tuolla suorituksella tuli sitten toinen sija ja Keskimäelle kaksoisvoitto!

Aluksi ei pitänyt saada mennä hevosilla palkintojen jakoon, mutta sitten mentiinkin. Sanni käyttäytyi palkintojen jaossa vanhan kisahevosen tavoin hienosti, mitä nyt kunniakierrokselle lähtiessä meinasi lähteä alta. Hoidettiin sitten toisen kilpailijan kanssa tamma poikkeen (hän sijoittui seitsemänneksi, hyvä Snabe ja Marjut♥) ja Sanni jäi vielä odottamaan kyytiä takaisin tallille, kun itse lähdin jo kotiin.

Kisapäivä meni siis ihan putkeen, päästiin korkkaamaan tämä kisakausi, minun ensimmäinen 80 ja päivän kruunasi toinen sija. Tuossa alla video radasta, toivottavasti kenenkään silmät eivät kuole!


Loppuun lisäilen vielä kuvia kisoista, kiitos kaikille kuvien ottajille ja tämä bloggaaja yrittää nyt parantaa tapansa ja alkaa taas bloggaamaan! On muuten tullut ehdotuksia, että tekisin vlogin. Valitettavasti en ole tekemässä vlogia, mutta voin kyllä joskus tehdä kuulumiset videon muodossa, kun aina ei ole kuviakaan, jolloin video voisi olla parempi! Mutta nyt, niihin kuviin!

Sanni on vaan niin kaunis♥(c) bonbon.galleria.fi

(c) Julia Virkki

(c) Julia Virkki

(c) bonbon.galleria.fi

(c) bonbon.galleria.fi