Kuulumisia

(c) Emmi Leskinen

Hei taas! Lupasin edellisessä postauksessa kertoa vähän kuulumisia joko eilen tai tänään. Nyt päätin olla sen verran reipas, että kirjoitan tämän. Postailutauon aikana ei ole tapahtunut kummempia kuin epäonnistuneet Maaningan seuraestekarkelot, Evan estevalkku, Mipun hyppy-ja kesäloma ja eläinlääkärin käynnit 2x. Aloitetaan vaikkapa Maaningan seuraesteistä.

Kisat alkoivat siis 10 ja onneksi alkoivat. Nimittäin olisi tehnyt tiukkaa herätä puoli 5 aamulla. Herätys oli siis tunnin myöhemmin. Meidän ei pitänyt alunperin päästä kyseisiin kisoihin, vaan mennä Tahkolle seuraesteille, mutta saimme Anskun kyydillä Maaningalle. En muista kovin tarkkaan, mitä aamulla tein, mutta perus kisavalmistelut. Edellisenä iltana olin jo pakannut kaikki varusteet ja puhdistanut ne. Aamulla piti siis vain harjata Mipu ja laittaa kuljetuskuntoon. Oltiin paikan päällä joskus 9 maissa. Rataan päästiin tutustumaan puolen aikoihin. Rata oli aika simppeli, ei mitään erikoisia teitä, en nyt jaksa ruveta piirtämään ratapiirrustusta. Joskus ennen 10 menin verkkaamaan. Mipu oli sinä päivänä tosi huono. Suututti ihan, kun hevonen pääsee helposti 80 esteitä, niin pitää alle 40 senttiselle pystylle kieltää. Sinä päivänä M kielteli tosi paljon, muutaman kerran istuin ihan kaulalla ja parit itkutkin tuli tirautettua, kun ei onnistu. Yritin pitää tuen kokoajan tasaisena, mutta ratsastaa reippaasti eteen. 60 alkoikin tosi huonosti. Ensimmäiselle esteelle kielto. Este oli aivan normaali okseri, ei mitään erikoista. Toisellakin kerralla meinasi stopata, mutta tuuppasin  yli. Kakkoselle taas kielto. Kyllä suututti sen luokan jälkeen, kun hevonen oikeasti pääsis noista esteistä vaikka kävellen yli, niin pitää vaan tyhmää tamman possuilua tehä.

(c) Petra Hartikainen

70 lähin sitten ratsastamaan vaan ja ainoastaan sillä asenteella, että se hevonen hyppää. Ekalle meinas stopata, laitoin vaan pohkeen kiinni ja pakotin sen hyppäämään. Puomi tuli alas, mutta ei se haitannut. Kakkosellakin melkein stoppas taas, mutta käskin yli. Kolmonen oli "pelottava" pinkkimusta hirviö jolle sitten teki kaks kertaa stopit. Sillon kyllä ei ärsyttänyt niin paljon, mutta kuulema mun ilme oli sen näköinen, että olin vihanen. Huomas kyl  melkeimpä heti Mipusta, et sitä kyllästytti hyppääminen, koska se teki ihan tyhmistäkin syistä stoppeja ja vaikka kuinka ratsastin, ärjyinkin, mitä en yleensä kisoissa tee, niin ei kun vaan kielti. No, hoidettiin heppa pois ja kyytiin. Kotona sitten poni tarhaan ja varusteiden purku.

Ei siis lähdetty Tahkolle, en viittiny ees lähtee kokeilee, meneekö hevonen yli, kun jos sieltäkin ois tullu kaks hylsyä. Tietty hylsyjäkin pitää joskus saada, meillä alko tää kaus vähän turhankin hyvin. Meillä vaan on jääny tää kausi vähän vajaaks, kun on ollut hyppylomaa. Syksyllä on taas seuraesteitä niin vähän. Mulla itsellänihän olis ne alueluvat, mutta hevosella ei ole. Ollaan muutenkin mietitty Mipun pistämistä äitin "mummomopoksi" ja katsella mulle alle nuorempaa hevosta.

(c) Petra Hartikainen

Kisojen jälkeisenä päivänä ratsastettiin vaan kevyesti ja jätettiin hevonen sitten lomalle. Oli melkein kaks viikkoo lomalla, joten silloin, kun oli Evan valkku, hevonen oli jo intoa täynnä. En taaskaan jaksa piirtää piirrustuksia, mutta hyppäsimme rataa. Pelto päädyssä oli pysty, joka lähestyttiin vasemmalta, käännettiin kukkulan edestä okserille, josta sarja-kukkula. Kaarrettiin laatikolle, josta kaareva pysty-okseri. Ekalla kerralla rata oli aika epätasainen, tuli sarjalle kaks kieltoa, eikä hevonen luottanut kunnolla käteen. Toisella radalla hevonen alkoi jo luottamaan käteen ja teki tosi hyviä hyppyjä+imi ihan esteille. Huomas, että loma teki neidille terää.

(c) Emmi Leskinen

Huoh, oi miks, en osaa olla makaamatta kaulalla kun myötään?  (c)  Emmi Leskinen

(c) Petra Hartikainen

 Tuossa yllä olevassa kuvassa mä näytän hirmu isolle Mipun selässä. Onhan Mipu silleensä aika pieni, mun puolesta vois olla ainakin 10 senttiä isompikin. Mulle on muuten tullu nyt toi ärsyttävä sukeltelu, vaikka näissä kuvissa se ei näytä pahalle, koska esteet on oikeesti niin pieniä, että en vielä niillä rupee niin kauheesti makoilee kaulalla. Mutta silti menen liikaa mukaa ylävartalolla ja kädelläkään ei tarvitsisi antaa niin paljon tilaa. No, ehkä mä joku päivä opin.

Kun mainitsin, että meillä on käynyt kaksi kertaa eläinlääkäri, ei suinkaan ole molemmilla kerroilla mistään vakavasta kyse. Ensimmäisellä kerralla ultrattiin Vilman kohtu, että onko kaikki hyvin ja annettiin kiimapiikki. Sen jälkeen ollaan käytetty astutettavana. Nyt pitää vaan toivoa, että tulee pikkuinen heppavauva ens kesänä. Toisella kerralla olikin jo vähän vakavammasta asiasta kyse. Nimittäin tämän viikon keskiviikkona Vilma oli tosi poissa oleva, joi ja söi normaalisti, mutta oli ehkä vähän kuiva. Mitattiin kuume ja sehän oli melkein 40*c eli korkealla. Soitettiin ennen kuumeen mittaamista kengittäjälle mitä tehdään, kun hevonen on niin poissa oleva ja sitten kuumeen mittaamisen jälkeen suureläinpäivystykseen. Saatiin onneksi eläinlääkäri tulemaan jo sille illalle. Joskus puoli 11 maissa eläinlääkäri ajo pihaan. Sippekin antautui kiinni, kun oli lähtenyt taas omille teille, kun hänen vaimonsa (Vilma) ei ollutkaan tarhassa. Eläinlääkäri sit kuunteli hengitysäänet, ultrasi kohdun, ettei ole kohtutulehdusta ja tutki muutenkin hevosta. Ei osannut sanoa mikä hevosella on, joten otettiin verinäytteet, annettiin kipulääkettä ja saatiin antipiottikuuri. Annetiin jo sinä iltana eka antipiotti ja heitettiin fleeceloimi selkään. Mipukin tuli ihmettelemään antipiottia, se kun inhoaa antipiottien ja matolääkkeiden antoa.

Eilen lämpö oli ollut 38.5*c ja tänään, kun mittasimme 37.0*c. Kyllä oli helpotus, kun lämpö oli jo normaali. Vielä pari päivää pitää antaa antipiottia ja sitten loppuu. Vilmakin on varmaan iloinen, kun ei tarvitse enään niellä niitä antipiotteja.

Hevosten kanssa ollaan tehty aika perus treenailua. Lauantaina hyppäsin molemmilla. Äiti tosin hyppäsi ensin Mipulla, mutta vaihdettiin minut selkään. Kyllä huomasi tammassa vireystilan muutoksen, kun vaihtui kuski. Sipellä hyppäsin ristikkoa, jonka nostin lopuksi pystyksi ja pikku pystyä lävistäjällä. Poni oli kyllä aivan liekeissä, hyppää tosi hyviä ja pyöreitä hyppyjä, pitää laukkaa läpi kaarteen ja imee oikein esteille. Välillä se haluaisi vain painella menemään isoa laukkaa pää alhaalla, joten välillä joutuu aika paljonkin nostamaan päätä ja lyhentämään laukkaa, ettei puomeja tulisi kokoajan alas. Vaihdettiin sitten äitin kanssa heppoja, äiti kävelytti maasta käsin Sipen ja minä pompin pikkuisen Mipulla. Hevonen kyllä oli aivan liekeissä, hyppäsi tosi kivasti ja tein muutaman kerran lävistäjä-pystyllä tiukkoja kääntymisiä.

Sunnuntaina hepat olivat lastenratsuja kahdelle äidin ystävän lapselle. Ja osasivat käyttäytyä mallikkaasti. Maanantaina kävimme raviradalla päästelemässä. Sipellä oli perässä kärryt ja minä toimin kirittäjänä. Ravailin sitten Mipulla parin ravurin perässä ja voi että, kun tamma ravas isoa ravia. Tais sisäinen ravuri herätä henkiin, kun pisteli menemään. Tiistaina tein Sipen kanssa puomiharjoituksia vähän hömppöilyfiiliksellä. Poni oli taas tosi hyvä, saatiin jopa tehtyä yksi tehtävä, jossa piti laukata koko kenttää ympäri ja se laukkahan säilyi, koko tehtävän ajan. Hyvä vauva!

Hyppäsin tiistaina Mipulla. Tarkoitus oli hypätä jo totisemmin. Tein innaria ja yksittäistä suurimmaksi osaksi. Äiti innostui tekemään heinäpaaleista esteen, joten hyppäsin vähän pysty-heinäpaali tehtävää. Heinäpaali oli sellainen 65 senttinen ja pysty korkeimmillaan 75 senttinen. Lopuksi hyppäsin pari kertaa sarjan. Keskiviikkona oli Sipellä vapaapäivä, Mipulla menin vähän koulua kentällä. Työstin Mipua lähinnä pääty-ympyrällä ja hevonen olikin yllättävän hyvä. Sain jopa ratsastettua Mipun hyväksi 45 minuutissa, mukaan lukien alku-ja loppukäynnit. Okei, jotkut pystyvät ratsastamaan hevosen jopa alle puoleen tuntii hyväksi, mutta mulla on vähän paha tapa jäädä junnaamaan esim. alkuverkassa tosi pitkään käyntiin/raviin. Eilen molemmilla hevosilla oli vapaapäivä ja tänään käytiin semmoinen vajaan 7 kilometrin lenkki maastossa. Sippe oli kuulema tosi hyvä, sillä on nyt tosi hyvä työmotivaatio, jaksaa tehdä töitä tosi tarmokkaasti.

Sori taas vähän pitkä postaus, en oikein osaa tiivistää asioita. Kertokaahan mielipiteitä kirjoitustyylistä, tekstin laadusta, blogin ulkoasusta ja postauksille saa (lue: pitää) laittaa ehdotuksia :)!