Kouluratsastus ei ole meidän laji..

Tämä kuva kuvastaa Sipen mielipidettä koulun tuuppimisesta (c) Miia

Hei! Olin nyt sen verran reipas ja tylsistynyt, että tulin postailemaan. Vaikka tuntuukin, ettei kukaan näitä oikeastaan lue. Materiaaliakaan ei juurikaan ole, tai siis tämän hetkistä materiaalia. Toisella koneella olisi juhannuksen tienoilta tuuppailu kuvia Sipellä, mutta en millään jaksaisi etsiä muistitikkua. Sippe on muutenkin ollut nyt super huono ratsastaa sileällä, esteillä ja ajaessa poni on taas tosi hyvä. Kärryjenkin edessä menee oikein letkeää ravia. Oon nyt mennyt aika paljon sillä koulua, että saisin sen läpi, mutta en ole siinä onnistunut. Yleensä teen sitten niin, että pari rauhallista pätkää ja lopetan. Sippe kerää jotenkin tosi paljon painetta, kun pyydän sitä taipumaan sisäpohkeen ympäri. Jos poni taas taipuu sisäpohkeen ympäri se alkaa punkea ulkolapa edellä ulos. Kun korjaan ratsastamalla vahvemmin ulkoavuilla, poni taas ei taivu. Taidan vain yksinkertaisesti vaatia ponilta liikaa. Menin tortaina ja perjantaina Sipellä kentällä koulua. Sitä pidemmälle en muistakkaan mitä olemme tehneet. Torstaina ratsastus oli melkeimpä vain sitä, että poni joko kaahasi isoa ravia tai meni pientä nyhrennystä päätä heitellen. Laukkakaan ei noussut, kun isä korjasi hevoskoppia. Kesken ratsastuksen alkoikin sitten sataa ihan kunnolla, joten päätin lopettaa laukka pätkään tiellä ja tein nopeat loppuverryttelyt. Vaikka tiedän, ettei pitäisi luovuttaa siihen, kun poni ei vain toimi, ajattelin sen olevan meille kummallekkin parempi vaihtoehto. Minulla olisi jossain vaiheessa palanut hermot ihan totaallisesti, eikä siitä olisi ollut yhtään hyötyä.

Perjantaina jatkoin taas ratsastamalla (lue: yrittämällä ratsastaa) koulua. Taas meno oli aivan kauheaa, työstin aluksi vain käyntiä, kunnes päätin vain antaa ponille ohjia ja ravasin isoa ravia monta kierrosta molempiin suuntiin. Sitten otin taas kiinni ja aloin työstämään. Parin ihan ok pätkän jälkeen tein laukassa puomien avulla töitä. Lähinnä laukkasin linjaa ja otin eri askeleita väliin. Vaihdettiin äitin kanssa niin, että menin Mipulla vähän ja äiti kävelytti Sipen. Taas minun tuurilla alkoi satamaan vettä, joten ravailin loppuun Mipulla eteen alas ja kävelin.

Lauantaina menin Mipulla koulua. Päätin kerrankin yrittää tosissani ratsastaa hevosen rennoksi, enkä laittanut minun uskollisia apureitani: piuhoja. Meidän piuhat nimittäin löystyy ja valuu, jonka vuoksi eivät ole hyvät. Olen ajatellut kokeilla gramaaneja, mutta pitäisi käydä ensin jonkun valmentajan valvovan silmän alla menemässä niillä, että osaan käyttää niitä oikein. En nimittäin halua pilata hevosta sillä, että käytän apuohjia väärin. Laitoin koulusatulankin ja tuupin kentällä. Ravissa Mipu oli aluksi aika normaali, kulki pää taivaissa, vaikka yritin kaikkeni. Työstin sitten laukkaa puomi-puomi linjalla, jonka jälkeen palasin raviin. Ravissa hevonen alkoikin sitten jo tukeutumaan käteen paremmin ja vähän rentoutumaan. Tein lopuksi parit takarit ympyrän uralla ja kävelin loppukäynnit. Ratsastin reilut 45 minuuttia.

Valitettavasti minulla ei ole tosiaan tämän hetkisiä kuvia. Varsinkaan koulupuolelta ei juurikaan löydy kuvia, kun ei kukaan tule melkein koskaan kuvaamaan, kun ratsastan koulua. Lisäksi äiti ei suostu videoimaan meidän pokkarilla, eikä pahemmin osaa eikä halua ottaa kuviakaan. Minun täytyy tosiaan ruveta nyt säästämään rahaa siihen järkkäriin. Helpottaisi edes vähän tähän kuvattomuuteen. Äitikin varmaan suostuisi mieluummin kuvaamaan, kun olisi järkkäri. Muutenkin olen tämän kesän aikana useaan otteeseen miettinyt, että voi kun olisi järkkäri. Pokkari jää lähes aina tuohon pöydälle, kun en tykkää kuvata sillä melkein yhtään.

Lisäksi tekisi hirveästi mieli päästä taas valmennuksiin. Tämä kesä on ollut minun osalta aika kotona humputtelua, en ole käynyt kuin kerran valmennuksessa. Rupeaa istunta kärsimään tästä kotona menemisestä, kun ei ole kukaan muistuttamassa, että mitä pitää tehdä. Lisäksi ei oikein tule keksittyä mitään tehtäviä, ratsastus on lähinnä askellajit läpi ja siinä se. Äitikin on sanonut, että minun ja myös hänen on pakko päästä pian tunneille, ettei pääse istunta ja taidot ihan huononemaan.

Tällä hetkellä sisäinen pikku pikku kouluratsastajani sanoo, että pitäisi vain lähteä liikuttamaan Sippe ja Mipu. Sippe niin, että se poni oikeasti menee läpi ja toimii, eikä laiskottele. Ja Mipullakin kunnon koulurääkki. Lisäksi, joku päivä voisi taas hypätä, kun alkaa olemaan jo ikävä hyppäämistä. Viime hyppyistä onkin se puoli toista viikkoa.

Huomenna menen mummoni luokse auttamaan siivoamisessa. En tiedä tarkalleen milloin tulen kotiin, mutta viimeistään perjantaina, kun lauantaina ja sunnuntaina on sitten kuninkuusravit Kuopiossa. Ollaan menossa porukoiden kanssa molempina päivinä kunkkareihin. Sielähän on sitten varmaan varustekojuja. Sipelle voisi lähteä metsästämään uutta harjapakkia, vanha on niin pieni ja vieläpä rikki. Tietty jos löytyy jotain muutakin kivaa ja tarpeellista, mm. juoksutusliina, niin voisi ostaa. Meillä tosiaan hajosi entinen juoksutusliina yksi kerta, kun käytiin Vilmaa astuttamassa. Yritettiin virittää niistä potkuliinat, mutta ei onnistunut. Ei muuten tarvinnut kiimapiikin jälkeen tarvinnu kertaakaan virittää niitä potkuliinoja. Tai no, ekalla kerralla piikin jälkeen viritettiin, mutta sen jälkeen ei viritetty. Meille onkin tulossa lähiaikoina eläinlääkäri ultraamaan Vilman ja toivotaan tosissaan, että olisi pieni heppavauva tulossa ♥

Toivottavasti tuleva heppaäiti ♥ (c) Miia